Seqouian kansallispuisto

Ennen Seqouiaan menoa yovyin Exeterin pikkukaupungissa. Kaupunkiin viitanneet kilvet vaittivat paikkaa "aidoksi pikkukaupungiksi", ja silta se tuntuikin. Ravintolassakin ensimmainen kommentti oli "et taida olla takalaisia, kun en ole ennen nahnyt" :-) Tarkeimpia elinkeinoja lienee hedelmatarhaus, kuten seinamaalauksen appelsiinipuistakin nakyy.

Seqouian etelasisaankaynti menee varsin hauskaa serpentiinitieta myoten (se on suljettu talvisin).

Edellisessa kuvassa vasemmalla nakyvalle 2050 metrin korkuisen Moro Rockin huipulle paasi portaita myoten...

... ja nakymat sielta olivat aika upeita ...

... tassa nakyma takaisin alempaa otetun kuvan suuntaan (se on otettu serpentiinin vasemmanpuoleisimmassa mutkassa olevalta nakoalapaikalta, joka on kilometrin verran alempana). Taustalla nakyvat Keskuslaakson ilmansaasteet leviavat hiljalleen myos puistoon :-(

Seqouian puiston tarkein nahtavyys ovat tietenkin suuret puut, Sequoiadendron giganteum. Ne ovat paljon vaikuttavamman nakoisia kuin rannikon punapuut (vaikka ovatkin matalampia), koska niiden rungot ovat oksattomia 20-30 metrin korkeuteen, ja liki yhta paksuja koko matkalta.

Juurakot ovat oikeastaan aika pienia, kun tietaa etta puut kasvavat 60-80 metrin korkuisiksi.

General Sherman on maailman suurin puu: 83.8 metria korkea; halkaisija 11.1 metria juuresta, 5.3 metria 20 metrin korkeudella ja 4.3 metria viela 60 metrinkin korkeudella. Ikaa silla arvioidaan olevan 2300-2700 vuotta. Varsin mahdoton saada mahtumaan yhteen valokuvaan:-)

Isoissa puissa on isot pahkatkin.

Puiden kokoa on vaikea kasittaa, tassa 241 jalkaa (noin 75 metria) korkea McKinley kuvattuna noin sadan metrin paasta, jolloin se mahtuu kerralla kuvaan. Aikuiset ihmiset juurella nayttavat varsin pienilta...