[Hakemistoon]

Capo Vaticano, Calabria, Italia

Lokakuussa vietimme lepolomaa liki autiossa Santa Marian kylässä Calabriassa. Etelä-Italia on hyvä rauhallisen syysloman kohde, ilmat ovat vielä suomalaisen kesäisiä, eikä turisteja enää juuri ole.
Ensimmäisenä aamuna sää näytti uhkaavan syksyiseltä, ja melkein koko päivän satoikin...
Iltapäivällä sää kirkastui, ja lapsetkin pääsivät leikkimään myrskyn jälkimaininkeihin. Välimeren vesi oli edelleen hyvin lämmintä.
Näkymä Santa Marian kylän rannalta etelään.
Samalta niemeltä pohjoiseen näkyi lähimmän niemen takaa Capo Vaticanon kalliohammas, joka kohoaa noin 100 metrin korkeuteen merenpinnasta.
Ranta oli mitä mainiointa harjoitusmaastoa laskevan auringon kuvaamiseen.
Sininen hetki auringon laskettua.
Santa Marian kylä oli lokakuussa liki autio, ja pitkä hiekkaranta melkein pelkästään hotellimme vieraiden käytössä. Säät olivat ensimmäisen sadepäivän jälkeen hyvin kesäiset, 25-30C lämmintä.
Bougainville kukkii Calabriassakin
Syksyn havaitsi vain villiviinistä jonka lehdet olivat värjäytyneet punaisen sävyihin.
Pieni termiittikeko, korkeutta noin 10 senttiä...
Capo Vaticanon niemellä on näköalapaikka ja majakka. Jyrkkää rinnettä nousee rannalta polku jota kiipesimme ylös yhtenä päivänä, aika hurja kokemus.
Kuka tunnistaa kukkivan pensaan kukan...?
... tai tämän?
Yucca-palmu kukkii komeasti.
Sininen köynöslilja kiipeili pitkin kaisloja ja muita kasveja.
Keltaista Ihmeköynöstä.
Mikki-hiiri-kaktuksen siemenkotia.
Laskeva aurinko seinässä...
...ja luonnossa.
Tätä villaa vartioin minä!
Etelässä kaislatkin kasvaa melkoisiin mittoihin.
Tällaiseen piikkipensaaseen ei olisi kiva törmätä.
Paikallinen setä kotimatkalla kaupalta.
Palstaviljelmiä junaradan varressa.
Yksi lukemattomista rautatien kaarisilloista.
Maaseudun asumukset ovat hieman jääneet rappiolle huviloiden seassa.
Tiekin on kärsinyt sateista ja kunnossapidon puutteesta...
Huvilat olivat komeita, ja autioita tähän aikaan vuodesta.
Naapurilahdella oli rannallakin paljon täydempää...
Yksi jaloissa vilistelevistä sisiliskoista lähikuvassa.
Capo Vaticanon juurella.
Onnellisesti huipulla jyrkän rinteen kiipeämisen jälkeen.
Näkymä Capo Vaticanon hampaalle
Auringonottajat oikealla alhaalla katoavat kallioiden väliin.
Lisää auringonpalvojia lähdössä suojaisesta lahdelmasta auringon laskiessa.
Viimeinen auringonlaskukuva tältä matkalta :-)
Hotellin maskotti, "Huisku", lähikuvassa.
Kuu nousee viimeisenä iltana, kun on aika lähteä öiselle paluulennolle.

[Hakemistoon][Päähakemistoon]

Photography Copyright © 1999-2006 Jari Karjala [www.jpkware.com]
Album generated with JPhotoAlbum.